Viimeisen kymmenen vuoden aikana Helsingissä tehtiin hyvää työtä asunnottomuuden vähentämisessä esimerkiksi asunto ensin -mallin avulla. Tuoreimmat tilastot osoittavat  kuitenkin huolestuttavaa käännettä: asunnottomuus on jälleen kasvussa. Erityisesti nuorten, naisten ja piiloasunnottomien määrä on lisääntynyt. Piiloasunnottomuus tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö joutuu turvautumaan esimerkiksi tuttavien sohviin tai tilapäismajoitukseen ilman pysyvää kotia.​

Asiantuntijoiden mukaan hallituksen tekemät sosiaaliturvaleikkaukset ovat osaltaan vaikuttaneet asunnottomuuden lisääntymiseen. Leikkaukset toimeentulotukeen ja muihin sosiaalietuuksiin ovat heikentäneet monien jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksia selviytyä arjessa ja ylläpitää asumistaan.​ Samoin Helsingin kaupungin vuokra-asuntoihin tehdyt vuokrankorotukset ovat laittaneet monet pienituloiset ahtaalle. Moni on joutunut muuttamaan pienempään asuntoon tai kokonaan pois Helsingistä halvempien vuokrien perässä.

Asunnottomuuden taustalla on usein monimutkainen vyyhti syitä: kohtuuhintaisten asuntojen puute, mielenterveys- ja päihdehaasteet, perhesuhteiden rikkoutuminen sekä taloudelliset vaikeudet.

Ratkaisuja kuitenkin on. Asunnottomuutta voidaan torjua poliittisilla päätöksillä esimerkiksi lisäämällä kohtuuhintaista asuntotuotantoa, tarjoamalla riittävästi asumisneuvontaa ja erilaisia asumisratkaisuja, kuten tuettuja asunto ensin- asuntoja sekä yksilöllistä matalan kynnyksen tukea ja palveluja. 

Koti on perusoikeus, ei etuoikeus. Helsingin on pidettävä kiinni asunnottomuuden vähentämiseen sitoutuneesta politiikastaan ja varmistettava, ettei yksikään ihminen jää vaille turvaa ja pysyvää kotia.