Helsingin kaupunki on jälleen ryhtynyt kaatamaan puita Stansvikinkallion metsässä. Tällä kertaa kyseessä on katurakentamisen urakka, jossa tehdään monia eri katuja alueen varattujen tonttien ympärille. Osa kaduista on metsän reunalla, mutta varsinkin yksi katu menee yllättävänkin syvälle metsään, vaikka Stansvikinkallion metsäalueen kaava uudelleenarvioidaan ensi syksynä. Ei siis tiedetä vielä mitä tälle alueelle tulee tapahtumaan.

Kävin sunnuntaina alueella tapaamassa aktivisteja – he ovat erittäin huolissaan tilanteesta. Kaadettavia puita on merkattu punaiseksi yön pimeydessä ja hakkuita odotetaan alkavaksi milloin tahansa. Pelkona on, että kun pitkälle metsään tehtävät kadut ovat valmiit, ne toimivat siltana siihen, että syksyllä uudelleenarvioitassa kaavassa puolletaan helpommin metsän alueelle rakentamista.

Tämän tilanteen takia katurakentamista tulisi viivyttää, jotta niiden tarpeellisuutta suhteessa kaavan uudelleentarkasteluun voidaan arvioida uudestaan. On häpeällistä, että vanhoja metsiä tuhotaan aikana, jolloin pitäisi toimia aivan päinvastoin ja suojella arvokkaimmat metsäalueet.

Stansvikin metsä on asukkaille ja luonnolle korvaamattomia. Se on monimuotoinen ja arvokas luontokohde, jossa on vuosisatoja vanhaa metsää, suojeltavia lajeja ja vesilain turvaama noro. Luonnonmetsät ovat Helsingissä harvinaistuvaa luksusta, eikä niitä voi enää menettää.

Asukkaat ovat taistelleet vuosia Stansvikin puolesta ja aktivistit ovat jälleen paikalla suojelemassa metsää – valmiina estämään hakkuita jopa roikkumalla puissa. Heidän työnsä ansaitsee kiitoksen, mutta ennen kaikkea kaupungin on kuunneltava asukkaitaan. Stansvikin metsä on koti monille eläinlajeille ja eliöille, ja sen suojelu on välttämätöntä tuleville sukupolville.

Kaavan uudelleenarvioinnissa Stansvikinkallion metsät on säästettävä. Kerran kaadettua ei nimittäin saa enää takaisin.