Saana Sarmela

Valikko
Minusta
Teemat
Blogi
In English
På svenska
Yhteystiedot
Lahjoita kampanjaan

Naisten ja tyttöjen puolustaja valtuustoon

Olen Saana Sarmela, 31-vuotias valtiotieteiden maisteri, viestinnän asiantuntija Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry:ssä ja viestintäalan yrittäjä. Asun kumppanini ja Hugo havannankoiran kanssa Helsingin Hermannissa. Olen kotoisin Vantaan Tikkurilasta ja sittemmin Korsosta, mutta olen nyt jo yli 10 vuotta asunut Helsingissä – niin idässä, lännessä kuin keskelläkin. Olen entinen kouluratsastaja ja hevosen omistaja – eläimet ovat olleet aina lähellä sydäntäni.

Huomasin jo pienenä sukupuolten välisen epätasa-arvon ja maailman epäoikeudenmukaisuuden. Siitä lähtien olen tiennyt, että haluan tehdä juuri näiden teemojen parissa niin töitä kuin politiikkaa. Tavoitteenani on muuttaa maailmaa paremmaksi kaikille ihmisryhmille – eritoten naisille ja vähemmistöille. Aion tehdä kaikkeni, jotta pystyn omalla toiminnallani purkamaan patriarkaalista yhteiskuntaa. Jos en minä, niin kuka?

Jokainen kuntapäätös, jossa ei oteta naisten ja vähemmistöjen näkökulmia huomioon, on lähtökohtaisesti tehty miesten etujen mukaan. Tämän takia tarvitsemme enemmän feminististä ja sukupuolitietoista päätöksentekoa, jotta jokainen voi elää Helsingissä laadukasta elämää sukupuolesta, taustasta tai iästä riippumatta.
”Jokaisella pitää olla samat mahdollisuudet menestyä, tehdä ja elää – tähän tarvitaan tasa-arvoista ja yhdenvertaista päätöksentekoa.”

Heppatyttö ja feministi
pienestä pitäen

Olen kasvanut ensimmäiset seitsemän vuotta Vantaan Tikkurilassa, kunnes muutimme Korsoon. Äiti laittoi minut neljä vuotiaana tallille, ja vieläkään en ole oikein tullut sieltä pois. Olen siis todellinen heppatyttö – se, joka odotti seuraavaa ratsastustuntia kuin kuuta nousevaa, luki Heppahullua ja vietti kaikki kesät hevosleireillä. Harrastin siinä sivussa myös kuvataidetta, tanssia ja musiikkia. Olin kunnianhimoinen ja iloinen lapsi, jolla oli paljon unelmia ja tavoitteita.

Yläasteen päätyttyä lähdin Ypäjälle opiskelemaan kaksoistutkintoa: lukiota ja hevoshoitajan ammattitutkintoa. Siellä sain myös oman hevoseni Mauruksen (Maukan), joka poseeraa oikealla kuvassa. Ypäjällä ollessani kävin työharjoitteluissa Belgiassa ja Saksassa, ja molempiin reissuihin Maukka lähti mukaan.

Valmistuin lukiosta ja hevosopistosta vuonna 2012. Tiesin jo silloin, että hevosala ei tule olemaan tavoitteeni, vaan yhteiskunnallinen ala ja siihen liittyvät teemat. Tulen hyvin akateemisesta ja yhteiskunnallisesta perheestä, joka varmasti vaikutti opiskeluaineeseeni yliopistossa, mutta siitä huolimatta, minulla oli aina ollut se tunne, että haluan tehdä jotain merkittävää. Huomasin nimittäin jo todella nuorena, miten naisia kohdellaan eri tavalla. Se tunne epäoikeudenmukaisuudesta on vienyt minua eteenpäin juuri siihen, missä olen nyt.
”Aion tehdä kaikkeni, jotta pystyn omalla toiminnallani purkamaan tyttöjä ja naisia syrjivää patriarkaalista yhteiskuntaa.”

Yliopisto, työura ja yrittäjyys

Lähdin Helsingin yliopistoon opiskelemaan historiaa vuonna 2013. Asuin solussa kaverini kanssa Itä-Helsingissä, tein osa-aikatöitä ja ratsastin. Kävin vuoden Erasmus-vaihdossa Hannoverissa, johon otin myös Maukan mukaan – yhteiset reissut sen kanssa oli aina parhaita.

Jatkoin opintoni Helsingin yliopiston valtiotieteellisen kansainvälisessä Euroopan ja Pohjoismaiden maisteritutkinnossa. Tein graduni puolan koulujen seksuaalikasvatuksesta ja miten anti-gender-liikehdintä vaikutti opetukseen. Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi vuonna 2021.

Tein töitä opintojeni ohella ja pääsin työskentelemään viestinnän parissa. Aluksi en ollut ihan varma, onko tämä se minun juttu, mutta nyt voin sanoa, että on. Olen päässyt työskentelemään erittäin mielenkiintoisten asioiden parissa ja nähnyt, kuinka viestinnällä muutetaan maailmaa.

Viimeisimmäksi olen työskennellyt Vihreillä digitaalisen viestinnän päällikkönä, ja tällä hetkellä työskentelen Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry:n viestinnän asiatuntijana. Olen myös viime syksynä julkaistun väkivaltatutkimuksen ja siihen liittyvän Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan takana.

Olen toiminnan nainen – kunnianhimoni on korkealla ja saan asioita aikaiseksi

Jokaisessa työpaikassani, luottamustehtävässäni tai yritykseni kanssa laitan hihat heilumaan, korjaan epäkohdat ja kehitän toimintaa eteenpäin. Mottoni kaikessa on, että jos se ei vaikuta, sillä ei ole merkitystä.

Vuonna 2024 tein paljon töitä NYTKIS ry:ssä naisiin kohdistuva väkivallan parissa. Teetimme tutkimuksen miesten asenteista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan ja tulokset järkyttivät. Rakensimme Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan väkivaltatutkimuksen julkistukseen liittyen, ja se levisi kuin kulovalkean tavoin läpi Suomen ja kansainvälisestikin. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta ei ole ikinä puhuttu yhtä paljon tässä yhteiskunnassa kuin loppuvuodesta.

Keskustelusta on noussut lukuisia toimenpiteitä ja aloitteita – mm. eduskunnassa käytiin joulukuussa yksimielinen keskustelu aiheesta, painottaen, että tämä on vasta alku lukuisille toimenpiteille. Kampanja sai myös kansainvälistä huomiota: Tanska ja Islanti aikoo tehdä samankaltaisen asennetutkimuksen.

Olen pitänyt naisten oikeuksia esillä pitkään niin politiikassa, luottamustoimissani kuin työtehtävissäni. Elämme tällä hetkellä tasa-arvon takapakkia ja sitä suuremalla syyllä tarvitaan ihmisoikeuksien puolustajia – saavutetut oikeudet kyllä katoavat, jos niitä ei pidetä esillä ja taistella niiden puolesta.